Uraanitietoa Pohjois-Karjalasta
 
Uraanikaivosten vastainen kansalaisliike vetoaa hallitukseen

Enon kunnanhallituksen ja liikenneministeri Anu Vehviläisen tapaamisessa 14.9.  keskusteltiin uraanista. Tilaisuudessa uraanikaivosten vastainen kansalaisliike luovutti ministerille kirjelmän toimitettavaksi hallituksen tietoon. Kirjelmässä todetaan mm.:

”Suomen perustuslaissa sanotaan, että: ” Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.”

Uraanikaivostoiminta poikkeaa normaalista kaivostoiminnasta siinä, että siinä on enemmän ennalta arvaamattomia ja pitkäaikaisia riskejä. Maailmassa ei ole yhtään turvallisesti hoidettua uraanikaivosta, emmekä me usko, että Suomeenkaan sellainen voitaisiin rakentaa. Maassamme ei ole sen parempaa tietotaitoa kuin muuallakaan..

Malminetsintä rajoittaa maanomistajan oikeutta päättää omasta maankäytöstään. Tämä on ollut yleisesti hyväksyttyä silloin, kun Suomea rakennettiin. Nyt kun maaperämme on avattu globaaleilla kasvottomilla osakemarkkinoilla toimiville etsintäyhtiöille, pitää kysyä mikä on kansallinen etu ja mikä on kansalaisen ja maanomistajan asema.

Meistä on mahdotonta, ettei pohjavesialueella voi haudata kissaakaan, mutta uraania voi etsiä. Maaperän ja pohjaveden saastumisen riski jää jäljelle hamaan tulevaisuuteen, vaikka sivukivi ja rikastusjäte kapseloitaisiin saven tms. avulla maan sisään. 

Jäteallasvuoto kaivoksen toiminnan aikana on pahin onnettomuus, joka voi sattua. Onko kukaan nähnyt taatusti murtumatonta patoa. Riskit kasvavat vielä, kun ilmastomuutoksen takia ääri-ilmiöt lisääntyvät.

Kun kaivostoiminta sattuu kohdalle, ei auta, kun luopua kodista. Näin meille ilmoitetaan KTM:stä. Puolustaako Suomen valtio kansainvälisten kaivosyhtiöiden etua kansalaisiaan vastaan? Mikä on kansallinen etu, joka tähän pakottaa? Suomalainen uraani menisi joka tapauksessa maailmanmarkkinoille Euratom-sopimuksen säätelemänä. Kysymys on eurooppalaisesta huoltovarmuudesta. Kaikki tämä on tapahtumassa samaan aikaan, kun Euroopan viimeistä uraanikaivosta suljetaan Tšekissä.

Suomi toimii tällä hetkellä Euroopan ydinvoimateollisuuden mallioppilaana rakentamalla lisää atomivoimaa. Tämän vuoksi koetaan välttämättömäksi kaivaa uraania maaperästämme. Ydinvoima ei kuitenkaan ole ratkaisu ilmastomuutokseen. Riskitön vaihtoehto löytyy ennen kaikkea kulutuksen vähentämisestä ja lisäksi uusiutuvista energialähteistä.

Mahdolliset uraanikaivokset ovat kaivosyhtiöidenkin mielestä niin pieniä, etteivät ne työllistä kovinkaan paljon. Lisäksi Suomessa ei ole ammattitaitoista kaivosalan työvoimaa edes muun kaivostoiminnan tarpeisiin. Jo nyt maamme kaivoksissa työskentelee ulkomaisia työntekijöitä.

Uraanin kaivamisen jälkeen kaivosalueelle jää päälle ikuinen rakennuskielto. Kaivosalueella kasvaneiden puiden myyntiä ei ole vielä kokeiltu. Maanomistajalle jää joka tapauksessa vammainen maa.

Emme vastusta kaivostoimintaa emmekä kiviteollisuutta. Vastustamme uraanikaivoksia, koska niiden vaikutus ympäristöön on ikiaikainen. Haluamme kaivoslain, joka  ei anna kaivostoiminnalle etuoikeutta kävellä muiden elinkeinojen ja kansalaisten oikeuksien yli.” 
 

Etusivulle
Päivitetty 21.9.2006