Uraanitietoa Pohjois-Karjalasta
 
Irene Pieviläinen, Pielisjokiseutu 10.8.2006

Kunnan on otettava tiedotusvastuu uraanikaivosasiassa

Kiitän varavaltuutettu Erkki Nuutista osallistumisesta uraanikeskusteluun (Pielisjokiseutu 3.8.2006). Nuutinen puhuu asiaa varoittaessaan internetin luotettavuudesta taustatietoja etsittäessä. Ei painettuakaan sanaa voi niellä ihan purematta, mutta erityisesti internetin kanssa on oltava varuillaan, kun kuka tahansa voi saattaa ”tietoa” toisten arvioitavaksi ilman mitään ennakkosensuuria. 

Nuutinen sanoo myös, että rivivaltuutetut ovat toimivallattomia uraaniasiassa, ja vain kunnanhallitus, ympäristölautakunta, johtava virkamiehistö ja valtuusto voi antaa lausunnon asiassa. Näin maalaisjärjellä ajatellen uskallan olla eri mieltä. Nämä eri kokoonpanot koostuvat viime kädessä yksittäisistä valtuutetuista, jotka me kuntalaiset olemme valinneet asioitamme ajamaan, sekä kunnan virkamiehistä. Jokainen yksittäinen esiin tuotu mielipide on merkitsevä, ja mitä vahvemmin tuo mielipide tuodaan esille, sitä suurempi vaikutus sillä on. Mistä näiden ryhmien antamat lausunnot sitten tulevat, elleivät ryhmän jäseniltä itseltään? Kun esitimme valtuutetuille kysymyksen henkilökohtaisesta kannasta uraanikaivosasiassa, erityisesti minua kummeksutti asiaan liittyvä välinpitämättömyys. Eräs valtuutettu sanoi, ettei heillä ole mitään velvollisuutta vastata tällaisiin kysymyksiin. Ei ole velvollisuutta vastata, mutta kertoo se jotakin antaumuksellisuudesta ja välittämisestä kunnan ja kuntalaisten asioista, jos ei halua asiasta edes keskustella asiasta. Tekemättä sen enempää asiasta politiikkaa tai varsinkaan puoluepolitiikkaa tämä antaa oivia eväitä keväällä olevia eduskuntavaaleja ja seuraavia kunnallisvaalejakin ajatellen.

Arevan Suomen edustajan Osmo Kaipaisen sanoin (Nummi-Pusulassa 18.6.2006 järjestetyssä tiedotustilaisuudessa) uraanikaivos ei ole mikään valttikortti työllisyysasioissa. Metalliliiton Erkki Vuorenmaa taas on sanonut Helsingin Sanomissa 5.8.2006, että uraanikaivoshankkeesta noussut hysteria uhkaa koko suomalaista kaivostoimintaa. ja näkee viitteitä halusta museoida koko Suomi. Turun Sanomien ja Aamulehden haastattelussa Vuorenmaa on vaatinut Natura-alueiden hyödyntämistä myös uraanikaivostoiminnassa (Aamulehti 24.3.2006). Tästä emme olekaan kaukana, sillä jo nyt valtausvarausalue yltää Kolin kansallispuistoon asti Pohjois-Suomen kansallispuistoja unohtamatta.

Heidi Hautala kirjoittaa Turun Sanomien pääkirjoituksessa 24.2.2006, että vanha voimassa oleva kaivoslaki kohtelee uraania mineraalina muiden joukossa. Tosin säteilevien kaivannaisten kohdalla otetaan käyttöön myös ydinenergialaki, joka antaa viime kädessä valtioneuvostolle mahdollisuuden poliittiseen harkintaan ja siten kaivosluvan epäämiseen. Valtauksen myöntäminen antaa kaivosyhtiölle oikeuden koeporauksiin ja pienimuotoiseen rikastukseen. Käytännössä näillä eväillä on pyöritetty jo kohtalaista kaivostoimintaa haittoineen päivineen. Itä-Uudellamaalla on kiinteistökauppa kärsinyt, koska tuo taloudelle nykyään niin tärkeä mielikuva-arvo alueesta on laskenut. Samassa yhteydessä Hautala muistuttaa, että samat kansainväliset yhtiöt ovat saaneet aikaan pahaa jälkeä niinkin lähellä kuin Ranskassa, ja että yhtä uraanikiloa kohden syntyy kaksi tonnia radioaktiivista ja myrkyllistä jätettä (Turun Sanomat 24.2.2006).

Kolilla 5.8.-6.8. järjestetty valtakunnallinen uraanikaivoksia vastustavien ryhmien tapaaminen oli menestys. Viikonlopun aikana vaihdettiin tietoja ja kokemuksia uraanikaivoshankkeisiin liittyen. Valitettavaa on, että paikalle ei saatu edustajaa KTM:stä eikä kaivosyhtiöstä. KTM:stä vastattiin, että ”jos kunta, tai joku muu ei-poliittinen relevantti taho järjestää tilaisuuden”, he voivat osallistua. Näin ollen esitän nyt haasteen Enon ja Kontiolahden kunnalle: järjestäkää puolueeton tiedotustilaisuus uraanikaivoshankkeista, kutsukaa paikalle edustajat niin Kauppa- ja teollisuusministeriöstä kuin tänne alueille toimintaa suunnittelevista kaivosyhtiöistäkin. Siten saisimme kaivattua luotettavaa tietoa asiasta. Kunta voi tällaisen tilaisuuden halutessaan järjestää, ja yksittäinen riviedustaja voi olla asian liikkeelle panijana. Uskallan veikata, että isompikin sali olisi täynnä kuulijoita, kun tuollaiset asiantuntijat tulisivat paikalle. Tämä tyydyttäisi monen tahon tiedonjanoa, mukaan lukien suuri joukko kunnanvaltuutettuja, jotka ovat olleet pahoillaan saatavissa olevan tiedon yksipuolisuudesta. Vierailijat voisivat kertoa, millaista uraanin louhinta on nykyään, kuinka suuria kaivokset yleensä ovat ja mitä tämä meille alueen asukkaille merkitsee. Meidän ei tarvitsisi enää taistella keskenämme siitä, onko aikoinaan Paukkajalla toiminut uraanikaivos lähempänä totuttaa kuin kenties ulkomailla toteutetut kaivoshankkeet, tai kuinka paljon tuollainen kaivos yleensä työllistää ja minkä alan ihmisiä, kun voisimme kysyä ja kuulla asioista suoraan. Kukaan ei voi varmaksi etukäteen sanoa, millainen kaivos ja mihin se ehkä lopulta tulisi, mutta peruslinjaukset kaivosyhtiöllä ovat tiedossa.

Tätä virallista ja puolueetonta tiedotustilaisuutta odotellessa yrittäkäämme jatkaa elämämme Enossa ja Kontiolahdella sovussa ja toisiamme kunnioittaen. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, ja kun tiedotkin ovat hyvin hataralla pohjalla itse kullakin, ei edes voi sanoa, kuka nyt on oikeassa. Tämä ei ole mikään syy hankkiutua riitoihin naapurin tai työtoverin kanssa. 

Henkilökohtaisesti suhtaudun kuitenkin kielteisesti uraanikaivoshankkeisiin. Mielestäni, jos ei voida kiistattomasti osoittaa, että kaivos toisi meille alueen asukkaille suurempaa hyötyä kuin haittaa, hanke on riski, enkä lähtisi tuollaista riskiä ottamaan tällä tietopohjalla.

Etusivulle
uraanitieto @ tormunet.fi 

Päivitetty 14.6.2006