Uraanitietoa Pohjois-Karjalasta
 

HS 14.12. 2006

 
Kaivoslain valmistelua ei saa jättää yksiin käsiin

 Uuden kaivoslain aikaansaamisen esteitä ja hidasteita on useita. Suurin niistä lienee se, että lakia valmistelee kauppa- ja teollisuusministeriö, taho, jonka tehtävänä on perinteisesti ollut kaivosteollisuuden etujen puolustaminen.

Niin kauan kuin lakia valmistellaan kyseisessä ministeriössä, ei siitä tulla saamaan hyväksyttävää versiota. Lain valmistelutehtävä tulisi siis siirtää muulle taholle pikimmiten.

Kaivoslaissa on kyse hyvin perustavaa laatua olevista kysymyksistä, kuten siitä, kenellä on omistusoikeus tähän maahan ja sen luonnonvaroihin. Voiko 2000-luvun Euroopassa vielä tulla ja vallata toisen omistamaa maata?

Suostummeko olemaan Euroopan periferiaa, jota saa käyttää hyväkseen mielin määrin? Erityisen varovainen on oltava kannassaan, kun kyseessä on radioaktiivinen aine, jota käytetään myös aseteollisuudessa ja jonka johdannainen, polonium, on maailman myrkyllisin aine.

Yksi lain valmistelun ja uraanikaivoshankkeiden hallinnoinnin ongelmista on se, että se on vain muutamien ihmisten käsissä. Rivikansanedustajat eivät pääse asiaan käsiksi. Se on heidän ulottumattomissaan.

Ensimmäinen valtauslupa Pohjois-Karjalaan on jo myönnetty. Päätöksestä on valitettu ja asia tulee tarvittaessa tekemään pitkän kierroksen kaikissa Euroopan oikeusasteissa, sillä kansalaiset eivät taistelutta maistaan ja oikeuksistaan luovu.

Kaivoslain valmistelua ei pidä jättää yhden miehen, yhden puolueen tai muutaman ministerin ja etujärjestön vastuulle. Uusi kaivoslaki ei ole kelvollinen, jollei siinä kokonaan kielletä radioaktiivisten kaivannaisten louhinta Suomen maaperästä. Sen olemme velkaa jälkipolvillemme.

MERI RAWSTORNE

Somero 
 

Etusivulle
uraanitieto @ tormunet.fi 

Päivitetty 14.12.2006