Eduskunta

Uraanitietoa Pohjois-Karjalasta
 
 

KK 52/2006 vp - Timo Soini /ps 
Valtaushakemusten taloudelliset haittavaikutukset 

 
   
Eduskunnan puhemiehelle

 Voimassa olevan kaivoslain perusteella myös ulkomaisten yhtiöiden on mahdollista jättää valtaushakemuksia Suomessa. Näin onkin käynyt esim. itäisen Uudenmaan alueella, jossa ranskalainen yhtiö on aloittanut uraanikaivoshankkeen. Vaikka valtaushakemusta ei ole vielä edes käsitelty, on hankkeesta jo aiheutunut alueen asukkaille ja elinkeinolle merkittävää haittaa. Haittaa aiheutuu mm. kiinteistökaupalle, koska epävarmuus alueella mahdollisesti aloitettavasta kaivostoiminnasta karkottaa kaupantekijöitä. Joillain alueilla kiinteistönvälittäjät eivät julkisuudessa olleiden tietojen mukaan edes ota kohteita myyntiin. Yksityisihmisten kotikiinteistöjen arvo on laskenut huomattavasti (lain mukaan valtausta ei saa suorittaa 50:tä metriä lähempänä rakennusta, jota käytetään tai aiotaan käyttää asuntona, loma-asuntona tai työhuoneena, eikä tämä vain 50 metrin "suoja-alue" voi millään estää kiinteistöjen arvon heikentymistä). Myös investoinnit alueella ovat vähentyneet kaivoshankkeen aiheuttamien epävarmojen tulevaisuudennäkymien vuoksi. Edellä mainituilla valtaushakemuksen vaikutuspiirissä olevilla alueilla syntyneet haittavaikutukset ovat siis realisoituneet jo nyt, vaikka valtauslupaa ei ole vielä edes annettu. Tästä voidaan päätellä, että jos valtauslupa myönnettäisiin, haittavaikutukset asukkaille ja elinkeinoelämälle kasvaisivat entisestään. Jos itse kaivostoiminta aloitettaisiin, mukaan tulisivat myös haitalliset ympäristövaikutukset, jotka heikentäisivät alueen elinvoimaisuutta entisestään. Kuitenkin kaivostoimintaa harjoittavalla yhtiöllä ei ole lain mukaan korvausvelvollisuutta, jolla voitaisiin kompensoida valtausalueen lähiympäristön asukkaille aiheutuneet taloudelliset menetykset. 

 Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

 Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä muuttaakseen kaivostoiminnasta annettua lakia siten, ettei valtaushakemusta jättämällä aiheuteta alueen asukkaille kohtuuttomia taloudellisia menetyksiä maan ja kiinteistöjen arvon laskiessa sekä elinkeinoelämän investointien vähentyessä? 

 Helsingissä 14 päivänä helmikuuta 2006

 Timo Soini /ps 

 
Eduskunnan puhemiehelle

 Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Timo Soinin /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 52/2006 vp:

 Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä muuttaakseen kaivostoiminnasta annettua lakia siten, ettei valtaushakemusta jättämällä aiheuteta alueen asukkaille kohtuuttomia taloudellisia menetyksiä maan ja kiinteistöjen arvon laskiessa sekä elinkeinoelämän investointien vähentyessä? 

 Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

 Uraanin etsintää on kansainvälisesti viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana tehty melko vähän. Aivan viime vuosina tilanne on täysin muuttunut. Uusia ydinvoimaloita on rakenteilla, moni toimivasta 441 ydinvoimalasta jatkaa suunniteltua tuotantoaan ja joitakin kymmeniä on suunniteltu rakennettavaksi (World Nuclear Association). Epävarmuus sekä uraanin riittävyydestä että sen saatavuudesta sekä selvästi kohonnut ja ennustettu vielä tästä kohoava uraanin maailmanmarkkinahinta lienevät pääsyitä huomattavasti vilkastuneeseen uraaninetsintään niissä maissa, missä uraania tiedetään olevan. 

 Suomen kallioperä on osa ns. Baltian kilpialuetta, jolle on tunnusomaista hyvä malmi-potentiaali. Tästä keskusteltiin mm. hallituksen iltakoulussa 8.2.2006, jolloin esitin "valtiovallan linjaukset Suomen kaivannaisteollisuuden edistämiseksi". Näillä näkymin Suomessa avataan lähivuosina useita uusia kaivoksia, joukossa muutama suurikin, ja usein työttömyydestä kärsivillä harvaan asutuilla seuduilla. 

 Suomen kallioperässä on myös uraania, ja sitä etsittiin aina 1980-luvun puoliväliin asti. Uraanimalmin koelouhintaa ja -rikastusta tehtiin pienessä mittakaavassa sekä Enon Paukkajanvaarassa että Askolassa noin 45-50 vuotta sitten. Noin 20 vuoden tauon jälkeen kansainväliset uraania etsivät yhtiöt ovat uudestaan aloittamassa uraanin etsinnän Suomessa. Kauppa- ja teollisuusministeriö myönsi kaivoslain (503/1965 ) nojalla varauksia syksyllä 2004 ranskalaiselle Cogema-yhtiölle ja vuonna 2005 brittiläiselle Agricola Resources Plc-yhtiölle. Myönnetyt varaukset olivat Itä-Uudellamaalla, Pohjois-Karjalassa sekä Etelä-Lapissa. Marraskuussa 2005 Cogemalle myönnettiin 18 varausta Nummi-Pusulan, Suomusjärven, Someron ja Kiikalan kunnissa. Marraskuussa 2005 Cogema-yhtiö jätti myös laajat valtaushakemukset, jotka koskevat 166 eri valtausaluetta Itä-Uudellamaalla ja 18 valtausaluetta Pohjois-Karjalassa. Vuoden 2006 alussa on vielä ministeriöön saapunut muutama varaus- ja valtaushakemus. Viimeisimmät varaushakemukset kohdistuvat Pohjois-Karjalaan ja uusimmat valtaushakemukset Kuusamoon. 

 Kuten vastauksessani kansanedustaja Pentti Tiusasen kirjalliseen kysymyksen jo aiemmin olen todennut, valtaushakemusten käsittely poikkeaa normaalista silloin, kun kyseessä on uraani. Ensinnäkin on kauppa- ja teollisuusministeriössä päätetty, että asianosaisia kuullaan normaalia laajemmin ja tiedotus on avointa ja tarkempaa kuin muiden kivennäisten kohdalla. Päätösten valmisteluun osallistuvat kauppa- ja teollisuusministeriön virkamiesten lisäksi mm. alueellisen ympäristökeskuksen, ympäristöministeriön ja Säteilyturvakeskuksen virkamiehet. Näin on toimittava senkin takia, että osa hakemuksista kohdistuu asutuille alueille, jopa aivan taajamien läheisyyteen. 

 Nykyinen kaivoslaki on vuodelta 1965. Kaivoslain uudistus on työn alla alan toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten takia. Tässä yhteydessä selkeytetään myös yhteys muuhun lainsäädäntöön, mukaan lukien ympäristölainsäädäntö. Kaivosturvallisuuteen liittyvät asiat, asianosaisten parempi kuuleminen sekä parempi tiedottaminen ovat kaivoslain uudistamisessa tärkeitä haasteita. Olen hiljattain esittänyt kaivoslain uudistusta valmistelevalle virkamiestyöryhmälle, että kaivoslain uudistuksessa on edettävä nopeasti niin, että esitys uudeksi kaivoslaiksi saadaan eduskuntaan vielä nykyisen eduskunnan aikana. 

 Uraanin etsintä Suomessa on vasta alkamassa. Ensimmäiset esiselvitykset tehdään varausten nojalla. Varaus tarkoittaa käytännössä, että sen haltijalla on etuoikeus valtauksen tekemiseen. Mikäli varausaikana haluaa harjoittaa varsinaista malminetsintää, siihen tarvitaan maanomistajan lupa. Varsinaiseen ammattimaiseen malminetsintään tarvitaan valtauskirja. Valtausten nojalla tapahtuvaa uraanin etsintää ei kuitenkaan pidä sekoittaa uraanimalmin hyödyntämiseen. Valtausten nojalla tapahtuva uraanin etsintä ei aiheuta säteilyvaaraa eikä oikein suoritettuna muutakaan vaaraa ihmisille eikä luonnolle. Säteilylakia sovelletaan jo etsintävaiheessa ja valtauksen haltijan on oltava jatkuvassa yhteydessä ympäristöviranomaisiin sekä tarvittaessa Säteilyturvakeskukseen. Mahdolliseen koelouhintaan tarvitaan ympäristöluvat, ympäristöministeriön harkinnan mukaan koelouhinta saattaa jo olla YVAn piirissä. Uraanikaivoksen avaamisen edellytyksenä on ydinenergialain mukainen valtioneuvostolta saatava lupa. 

 Etsintää harjoittavat yhtiöt korvaavat tutkimuksen seurauksena mahdollisesti syntyvät vahingot täysimääräisinä maanomistajille. Tällaisia vahinkoja ovat esim. kaadetut tai tuhoutuneet puut ja taimet sekä vahingot tiestöön. Tällaisten vahinkojen korvausten maksamiseen ei ole juurikaan liittynyt ongelmia. Valtauksen haltija maksaa maanomistajalle vuosittain valtauskorvaukset, tällä hetkellä 10 euroa/ha/vuosi. 

 Suuret rakennushankkeet vaikuttavat usein jo hankkeiden alkuvaiheessa sekä lähellä hankkeita olevan maan että asuntojen arvoon. Esim. rautatien tai lentokentän rakentamisen seurauksena vaikutus saattaa olla pysyvä. Normaali malminetsintä ei yleensä juurikaan vaikuta kiinteistöjen arvoon. Joskus vaikutus voi olla lievästi negatiivinen, joskus positiivinen. Positiivinen vaikutus on usein silloin, kun etsinnässä löytyy arvokkaita mineraaleja, joihin ei sisälly suurempaa ympäristöriskiä. Vaikutus kiinteistöjen arvoon jo etsintävaiheessa on kuitenkin harvinaista ja yleensä kestoltaan lyhyt. 

 Vaikutus maan arvoon on erilainen silloin, kun kaivos perustetaan. Toiminnan harjoittajalla ei lähtökohtaisesti ole pakkolunastusoikeutta maa-alueeseen, koska perustuslain nojalla pakkolunastus on mahdollista vain yleiseen tarpeeseen. Kaivospiirin haltijan on suoritettava korvaus kaivospiirin käyttö- ja apualueesta ja kiinteistölle on maksettava korvaus vahingosta ja haitasta sekä muun oikeuden supistamisesta. Kaivospiirien ollessa kyseessä omistusoikeuden loukkaamisesta maksetaan kaivoslain mukaan maanomistajalle vuosittain kaivospiirimaksu ja louhimismaksu. Käytännössä kaivostoiminnanharjoittaja on yleensä hankkinut maa-alueet itselleen vapaaehtoisin kaupoin. Vähäisestä palautteesta voisi päätellä, että maasta maksettava hinta on yleensä ollut riittävä. Jos yhtiö ei osta kaivosaluetta, niin toiminnanharjoittaja saa hallintaoikeuden kaivospiirin maa-alueeseen, joka palautuu maanomistajalle kaivostoiminnan päätyttyä. On myönnettävä, että maanomistaja, joka omistaa maata ja/tai asunnon lähellä kaivosta, muttei kaivospiirissä, voi joissakin tapauksissa kärsiä kaivoksen perustamisesta. 

 Silloin, kun etsinnän kohteena on uraani, tilanne on erilainen. Vaikutus voi silloin olla suurempi, erityisesti silloin, kun etsintä kohdistuu asutuille alueille ja jopa lähelle taajamia, kuten nyt Itä-Uudellamaalla. Mitä vähemmän uraanin etsinnästä tiedetään, sitä enemmän etsintää myös vastustetaan. Varsinkin silloin, kun etsinnän aikaisia riskejä liioitellaan, tuloksena voi olla syvä huoli ja vaikutus voi ulottua myös maan ja asuntojen hintoihin. Vaikka etsintä sinänsä ei aiheuta vahinkoa tai vaaraa, on selvää, että mahdollinen uraanikaivos, vaikka todennäköisyys siihen onkin pieni, saattaa ainakin tilapäisesti vaikuttaa kiinteistöjen arvoon. Mikäli etsintävaihe on lyhytaikainen, vaikutus on pienempi. Pitkään jatkuva etsintä ja siitä seuraava epävarmuus saattaa maanomistajan ja paikallisen asukkaan mielestä olla melkoinen taakka. Lienee vaikeaa varmuudella todeta, kuinka paljon uraanin etsintä tietyllä alueella on vaikuttanut ja mahdollisesti tulee vaikuttamaan yksittäisen kiinteistön arvoon. 

 Olen antanut seuraavat ohjeet ministeriöni virkamiehille. Käynnistyvästä uraanin etsinnästä, sen kaikissa vaiheissa, on avoimesti ja aktiivisesti kerrottava sekä asianosaisille että suurelle yleisölle. Ministeriöni kotisivulle on avattu oma osoitteensa, mistä löytyy tietoa uraanin etsinnästä. Näin tiedottamalla pyrimme minimoimaan tiedon puutteesta johtuvat kielteiset vaikutukset. Kaivoslain uudistamisessa on pyrittävä tehostamaan tiedottamista ja asianosaisten kuulemista. Uraanikeskustelu ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että kaivostoimintaa tarvitaan ja kaivoslain yhtenä tavoitteena on tulevaisuudessakin mineraalisten raaka-aineiden saannin turvaaminen sekä teollisuuden että yhteiskunnan tarpeisiin. Vastaavana ministerinä olen pyytänyt, että minut pidetään ajan tasalla siitä, miten uraanin etsintä maassamme kehittyy. Vakuutan, että ministeriömme pyrkii toimimaan tässäkin asiassa kansalaisten parhaaksi. 

 Helsingissä 1 päivänä maaliskuuta 2006

 Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
 

Etusivulle
uraanitieto @ tormunet.fi 

Päivitetty 6.9.2006