Eduskunta

Uraanitietoa Pohjois-Karjalasta
 
 

KK 229/2006 vp -  Simo Rundgren /kesk: 
Uraanin etsintä Lapin kansallispuistoista

 
 
Eduskunnan puhemiehelle

Kaivoslakimme on vuodelta 1965 ja osin vanhentunut. Se ei esim. estä kaivoksen perustamista vaikkapa kansallispuistossa sijaitsevan matkailukeskuksen läheisyyteen. Kaivosyhtiö Belvedere Resources Finland Oy etsii uraania Pallas-Yllästunturin kansallispuiston alueelta, Ylläksen matkailukeskuksen läheisyydestä. Alue on kansallispuiston lisäksi Natura 2000 -alue. Belvedere on tehnyt valtausvarauksen Kesänki- ja Kukastuntureiden alueelle. Edelleen yhtiö on tehnyt valtaushakemuksen myös Katajavaaran alueelle n. 10 kilometrin päähän Levin keskustasta. Yhtiö uskoo alueilla olevan uraania.

Kittilän kunnanhallitus on esittänyt helmikuun lopussa lausuntonaan kauppa- ja teollisuusministeriölle, ettei valtausoikeutta saisi myöntää. Yhtiön suorittaman tutkimus- ja kaivostoiminnan jäljet näkyisivät reittimaastossa, ja mahdollinen kaivostoiminta jättäisi jälkensä maisemaan. Kaivosalue lähialueineen poistuisi matkailukäytöstä.

Uraania riittää eräiden arvioiden mukaan maailmassa 20-60 vuodeksi eteenpäin, ja jos EU:ssa aiotaan panostaa ydinvoimaan entistä enemmän, tulevat yhä useammat eurooppalaiset kaivosyhtiöt kiinnostumaan Lapin uraanivarannoista.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus suhtautuu siihen, että ulkomaiset yhtiöt pyrkivät hyödyntämään uraanivarantojamme vanhentuneen kaivoslain nojalla jopa kansallispuistoissa, matkailukeskusten välittömässä läheisyydessä?

Helsingissä 25 päivänä maaliskuuta 2006

Simo Rundgren /kesk

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Simo Rundgrenin /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 229/2006 vp:

Miten hallitus suhtautuu siihen, että ulkomaiset yhtiöt pyrkivät hyödyntämään uraanivarantojamme vanhentuneen kaivoslain nojalla jopa kansallispuistoissa, matkailukeskusten välittömässä läheisyydessä?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Suomessa on monia erilaisia ja eri tarkoituksiin perustettuja suojelualueita. Luonnonsuojelualueet, erämaa-alueet ja valtion retkeilyalueet ovat lailla tai asetuksella perustettuja suojelualueita tai muita erityisalueita. Lisäksi edellä mainitut alueet kuuluvat lähes poikkeuksetta EU:n Natura 2000 -verkostoon. Osa Suomen luonnonsuojelualueista sijaitsee malminetsinnällisesti kiinnostavilla alueilla, mistä johtuen suojelualueille on kohdistunut kaivoslain mukaisia varaus- ja valtaushakemuksia.

Etsintä- ja kaivostoiminnasta säädetään kaivoslaissa (503/1965 ), mutta ainoastaan kaivoslain nojalla ei kaivostoimintaan liittyviä lupia myönnetä. Kaivoslailla on laajaa rajapintaa muun lainsäädännön kanssa. Kaivoslain tarkoittaman toiminnan ja luonnonsuojelun suhteesta säädetään kaivoslain 71.2 §:ssä. Kaivoslainsäädännön kannalta keskeisiä luonnonsuojelu- ja ympäristölainsäädöksiä ovat erityisesti luonnonsuojelulaki (1096/1996 ), ympäristönsuojelulaki (86/2000 ), laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994 ) ja erämaalaki (627/1991 ).

Suojelualueilla valtaus- ja kaivospiirihakemusten käsittelyprosessi poikkeaa ns. normaalista hakemuksen käsittelystä. Alueen suojeluarvot ja lainsäädännöllinen perusta vaikuttavat siihen millaiset toimenpiteet kullakin alueella ovat mahdollisia. Jos valtaushakemus kohdistuu Natura 2000 -verkoston alueelle tai sen välittömään läheisyyteen, tulee hakijan tehdä Natura-selvitys, jonka pohjalta kauppa- ja teollisuusministeriö harkitsee, heikentääkö hanke merkittävästi niitä luontoarvoja, joiden takia alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Jos kauppa- ja teollisuusministeriö harkitsee, että suunniteltu hanke ilmeisesti heikentää merkittävästi niitä luontoarvoja, joiden takia alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon, tulee hakijan toimittaa hankkeesta tarkempi Natura-arviointi. Jos kauppa- ja teollisuusministeriö päätyy siihen, että suunniteltu hanke heikentää Natura-arvioinnin perusteella merkittävästi niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty verkostoon, hakemuksen käsittely siirtyy valtioneuvostolle, joka hakemuksen ratkaisee. Hakemuksen käsittelyvaiheessa ollaan lisäksi yhteydessä alueelliseen ympäristökeskukseen ja alueen haltijaviranomaiseen.

Kaivospiirihakemuksen käsittely suojelualueella poikkeaa ns. normaalista kaivospiirihakemuksen käsittelystä. Luonnonsuojelulain 13 §:n mukaan kaivoskivennäisten otto on kielletty kansallis- ja luonnonpuistoissa. Kun kaivospiirihakemus kohdistuu Natura 2000 -verkostoon kuuluvalle alueelle tai sen välittömään läheisyyteen tulee hakijan olla ensin yhteyksissä alueelliseen ympäristökeskukseen sekä tehdä Natura-arviointi ja tarvittaessa ympäristövaikutusten arviointiselostus. Kauppa- ja teollisuusministeriö pyytää edellä mainituista selvityksistä lausunnon alueelliselta ympäristökeskukselta. Luonnonsuojelulain 66 §:n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksymiseen tai vahvistaa suunnitelmaa, jos luonnonsuojelulain 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon. Tästä huolimatta voidaan kuitenkin lupa myöntää, jos valtioneuvosto yleisistunnossaan päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Tämän lisäksi on vielä huomioitavaa, että ydinenergialakia (990/1987 ) sovelletaan kaivos- ja rikastustoimintaan, jonka tarkoituksena on uraanin tai toriumin tuottaminen. Ydinenergialain mukaan uraanin kaupallisen tuotannon aloittamiseksi tarvitaan valtioneuvoston myöntämä lupa.

Lisäksi on todettava, ettei kysyjän mainitsema kaivosyhtiö Belvedere Resources Finland Oy ole jättänyt yhtään kaivospiirihakemusta, vaan yhtiöllä on vireillä varaus- ja valtaushakemuksia, joiden käsitteleminen ministeriössä on edelleen kesken. Kaivoslain mukaan kansainvälinen, valtauskelpoinen yhtiö on kaivoslain nojalla niin oikeuksien kuin velvollisuuksien suhteen samassa asemassa kuin suomalainenkin yhtiö.

Kauppa- ja teollisuusministeriö on 6.4.2005 asettanut työryhmän valmistelemaan ehdotusta kaivoslain ja sen nojalla annettujen säännösten muuttamiseksi. Tarkoituksena on juuri selkeyttää kaivoslain suhdetta muuhun lainsäädäntöön sekä kiinnittää huomiota sääntelyn täsmällisyyteen ja tarkkarajaisuutta koskeviin periaatteisiin. Lisäksi kauppa- ja teollisuusministeriö on yhdessä ympäristöministeriön kanssa käynnistänyt hankkeen, jonka tavoitteena on laatia opas malminetsinnästä ja kaivostoiminnasta suojelualueella. Oppaan tarkoituksena on selkeyttää toimintaohjeita sovellettaessa kaivos- ja ympäristölainsäädännön säännöksiä malminetsinnässä ja kaivostoiminnassa.

Edellä esitetyn perusteella totean, että malmin hyödyntäminen kansallispuistossa on hyvin epätodennäköistä. Lisäksi kaivostoiminta on mahdollista pääsääntöisesti vain, jos valtioneuvosto yleisistunnossaan päättää, että kaivoshanke on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Kaivoslain lisäksi suojelualueella sovellettava ympäristölainsäädäntö velvoittaa sekä toiminnanharjoittajaa että viranomaisia. Kunkin hankkeen vaikutukset arvioimalla tapauskohtaisesti sekä huomioimalla alueen luonto- ja ympäristöarvot voidaan välttää kaivostoiminnan ja luonnonsuojelun välisten ristiriitojen syntyminen.

Helsingissä 6 päivänä huhtikuuta 2006

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
 

Etusivulle
uraanitieto @ tormunet.fi 

Päivitetty 6.4.2006