Eduskunta

Uraanitietoa Pohjois-Karjalasta
 
 
 

KK 864/2006 vp -  Esa Lahtela /sd ym.
Uraanivarantojen kohtelu Suomen kansallisomaisuutena

 
Eduskunnan puhemiehelle

Öljy, maakaasu, kivihiili ja uraani ovat kaikki energianlähteitä. Yhteinen nimittäjä on myös se, että ne ovat uusiutumattomia. Eli se varanto, mitä aikojen saatossa on maapallolle syntynyt, on olemassa, eikä lisää enää muodostu. Kun kaikki ovat energianlähteitä, niin myös hinnat seuraavat käsi kädessä toisiaan. Hinnanmäärityksen veturina toimii öljy. Kun tiedetään, että öljyvarat riittävät näillä näkymin 40-50 vuotta, niukemman saannin vuoksi öljyn hinta tulee nousemaan rajusti, mikä taasen näkyy kaikkien muiden energiamuotojen hinnankorotuksina.

Keskustelu maaperässämme olevasta uraanista on viime kuukausina jakanut vahvasti mielipiteitä louhimisen puolesta ja vastaan. Tässä eipäs-juupas-keskustelussa on kaivauduttu ikään kuin asemahautoihin. Mielestämme asiaa pitää tarkastella laajemmasta näkökulmasta ottaen huomioon kansallinen etumme. Uraani on luonnonrikkaus, joka on suomalaista kansallisomaisuutta. Siksi emme ymmärrä ollenkaan sitä, miksi tutkimus- ja kaivoslupapolitiikassa ollaan valmistautumassa antamaan tämä arvokas energianlähde joillekin ulkomaisille toimijoille. Toisaalta uutisista olemme saaneet nähdä, millaista jälkeä nämä ulkomaiset, usein monikansalliset, kaivosyhtiöt ovat jälkeensä jättäneet.

Kyse on todella suurista linjauksista, joissa meillä on aina oikeus katsoa, mikä on meidän suomalaisten etu.

Maailmalla on useita satoja ydinvoimaloita, ja useita kymmeniä ollaan suunnittelemassa. Kun myös uraania on maailmassa rajallinen määrä, niin sen hinta ennen uraanin loppumista tulee nousemaan ja viimeisistä "hipuista" käydään kovaa taistelua. Ei ihme, että monikansalliset uraanikaivosyhtiöt ympäri maailmaa haluavat saada uraanivarannot hallintaansa mahdollisimman nopeasti.

Meillä Suomessa ollaan sen verran hölmöjä, että toivotetaan tervetulleiksi ulkomaiset rahanahneet yhtiöt kepittämään maitamme ja viemään rikkautemme. Tässä asiassa Suomi käyttäytyy kuin kehitysmaa. Uraanin nämä yhtiöt saisivat minimaalisia valtausmaksuja ja maanomistajille maksettavia maksuja vastaan. Nykytekniikalla koneellistettu kaivosteollisuus on myös työllisyysvaikutuksiltaan vähäinen, eikä kukaan takaa, että työntekijät kaivoksissa olisivat edes Suomesta.

Kun uraani olisi louhittu, jäljelle jäisi raiskattu, muuhun käyttöön kelpaamaton maaperä, jonka ympäristössä olevia puroja, jokia ja pohjavesialueita jouduttaisiin tarkkailemaan loputtomiin.

Voi vain arvailla, miten maailmalla suhtauduttaisiin jatkossa, kun puhuisimme luomutuotteista, puhtaista elintarvikkeista tai maailman puhtaimmasta pohjavedestä, jota ainakin Pohjois-Karjalasta on tarkoitus lähteä pullottamaan ja viemään ympäri maailmaa.

Ainakin yksi selittävä seikka, jonka vuoksi Suomi on erityisen haluttu kohde näille uraanikaivosyhtiöille, on se, ettei Suomi edes verota louhivaa yhtiötä uraanista, vaikka se on kansallisomaisuuttamme. Esimerkiksi Norja verottaa ulkomaisia öljy-yhtiöitä siitä, kun ne pumppaavat öljyä ja maakaasua Norjan aluevesillä. Vero näistä kansallisista luonnonrikkauksista on sen verran korkea, että öljyä tai maakaasua pumppaavalle yhtiölle jää saadun raaka-aineen hinnasta vain noin viidennes.

Asiaa voi tarkastella myös huoltovarmuuden näkökulmasta. Suomella on tällä hetkellä Vuosaaressa valtavat vuoret kivihiiltä siltä varalta, että jos meillä jonkin kriisin takia energiahanat sulkeutuisivat, niin kivihiilivoimaloilla pystyttäisiin kehittämään energiaa useiden kuukausien ajan. Ne kivihiilet on tuotu kaikki Suomen rajojen ulkopuolelta. Tätä taustaa vasten, kun Suomessa on viisi ydinvoimalaa ja kun on selvää, että jonkin suuren kriisin takia uraanin saanti myös katkeaa, niin Suomen kallioperässä oleva uraani olisi silloin kaikkein turvallisin ja varmin varmuusvarasto, jos se olisi suomalaisten omistuksessa. Miksi siis nyt lyhytnäköisesti tämä arvokas varanto oltaisiin antamassa joidenkin muiden omistukseen?

Uraani on sen erilaisen luonteen vuoksi otettava kaivoslaista kokonaan erilleen, eikä uraanikaivoksille tule myöntää valtauslupia, vaan uraaniesiintymiä on kohdeltava niin kuin kansallisomaisuutena pidettävää varantoa ja varmuusvarastoa pitää kohdella ja hoitaa. Tämä edellyttää siltä osin lainsäädännön tarkistamista ja muihin energiamuotoihin rinnastettavia säännöksiä, joilla ydinvoimaa myös säännellään.

Omaa kansallista pääomaamme käytäisiin "syömään" eli louhimaan aikanaan, jos tällainen muuten ylipääsemätön hätätilanne syntyy. Silloinkin vaadittaisiin erillistä päätöstä, jossa olisi tarkkaan selvitetty ja harkittu, ettei uraanin louhimisesta ja käsittelystä aiheudu vahinkoja ympäristölle eikä haittaa ihmisten terveydelle.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

    Onko hallitus keskuudessaan pohtinut, miksi ulkomaiset uraanikaivosyhtiöt niin aktiivisesti ovat kiinnostuneita Suomen uraanivaroista ja 

    mihin toimiin hallitus välittömästi ryhtyy, että uraani otetaan erilleen koko kaivoslaista, jolloin uraanialueita ei enää voi nykyiseen tapaan vallata ja uraanille, sen kaivaukselle ja käsittelylle luodaan oma lainsäädäntönsä, mikä tarkoittaa, että uraania kohdellaan kansallisomaisuutena ja uraanikaivoksia otetaan käyttöön vasta tilanteissa, joissa muita keinoja ei ole käytettävissä ja kansallinen hätätila niin erityisesti vaatii?

Helsingissä 7 päivänä marraskuuta 2006
Esa Lahtela /sd
Seppo Lahtela /kok
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 864/2006 vp:

    Onko hallitus keskuudessaan pohtinut, miksi ulkomaiset uraanikaivosyhtiöt niin aktiivisesti ovat kiinnostuneita Suomen uraanivaroista ja

    mihin toimiin hallitus välittömästi ryhtyy, että uraani otetaan erilleen koko kaivoslaista, jolloin uraanialueita ei enää voi nykyiseen tapaan vallata ja uraanille, sen kaivaukselle ja käsittelylle luodaan oma lainsäädäntönsä, mikä tarkoittaa, että uraania kohdellaan kansallisomaisuutena ja uraanikaivoksia otetaan käyttöön vasta tilanteissa, joissa muita keinoja ei ole käytettävissä ja kansallinen hätätila niin erityisesti vaatii? 
 

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Uraanin etsintään on viime vuosina alettu kansainvälisesti panostaa, mikä on näkynyt uraanin etsinnän vilkastumisena. Tähän on ollut syynä epävarmuus uraanin riittävyydestä ja saatavuudesta sekä selvästi kohonnut uraanin maailmanmarkkinahinta. Kansainvälisesti katsottuna etsintä- ja kaivostoiminnassa vallitsee korkeasuhdanne, mikä heijastuu myös Suomeen.

Suomen kallioperä on osa Fennoskandian kilpialuetta, jolle on tunnusomaista hyvä malmipotentiaali. Suomen kallioperässä on myös uraania, josta meillä on saatavilla aikaisempiakin tutkimustuloksia. Nykyisten tutkimustulosten perusteella paras uraanipotentiaali sijoittuu Kolari-Kittilän, Kolin, Kuusamon ja Uudenmaan alueille.

Aikaisemmin Suomesta ovat uraania etsineet suomalaiset yhtiöt, Geologian tutkimuslaitos ja muutamat yksityishenkilöt. Suomessa oli 1960-luvulla toiminnassa kaksi uraanin koelouhosta, Enossa ja Anjalassa. Koevaiheen jälkeen hankkeista luovuttiin kannattamattomina. Suomalaiset valtio-omisteiset yhtiöt ovat luopuneet pääosin metallien kaivannaistoiminnasta, Rautaruukki Oyj 1980-luvulla ja Outokumpu Oyj 2000-luvun taitteessa.

ETA-jäsenyyden ja EU-sopimuksen myötä Suomi on sitoutunut antamaan ETA-alueen yrityksille samat toimintaedellytykset kuin kotimaisillekin yrityksille. ETA-alueen ulkopuoliset yritykset tarvitsevat etabloitumiselleen ja toiminnalleen erillisluvat Suomessa. Tämän seurauksena myös kansainväliset yhtiöt ovat oikeutettuja harjoittamaan etsintä- ja kaivostoimintaa Suomessa.

Kansainväliset uraaninetsintään erikoistuneet yhtiöt ovat tehneet Suomessa varaus- ja valtaushakemuksia samoille alueille, joilta on jo aikaisemminkin etsitty uraania. Kaivoskivennäisten etsinnässä ja hyödyntämisessä Suomessa on ollut pitkään voimassa valtausmenettely. Valtausjärjestelmä merkitsee sitä, että esiintymän löytäjällä katsotaan olevan yksinoikeus löytämiensä mineraalivarojen hyödyntämiseen maanomistussuhteista riippumatta. Malminetsinnän keskeinen lähtökohta on yleisesti se, että malminetsintään investoivalla tulee olla varmuus siitä, että löydettyä esiintymää voi myös hyödyntää, kunhan muut edellytykset täyttyvät (esim. alueiden käytön suunnittelutarpeista ja ympäristönsuojeluvaatimuksista johtuvat edellytykset). Yleensä ulkomaisten investointien tuloa pidetään myönteisenä asiana. Ne tuovat maahan pääomia, uutta teknologiaa ja uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Suomessa toteutettavassa malminetsinnässä ja kaivostoiminnassa toimitaan Suomen lakien mukaan. Etsintä- ja kaivostoimintaa säännellään kaivoslaissa (503/1965 ), joka porrastaa etsintä- ja kaivostoimintaan liittyvät luvat kolmeen luokkaan: varaus, valtaus ja kaivospiiri. Kaivoslailla on laaja rajapinta myös muuhun lainsäädäntöön. Keskeistä muuta lainsäädäntöä ovat mm. ympäristöön, terveyteen, elinkeinotoimintaan ja muihin kansalaisten elinolosuhteisiin liittyvät säädökset. Näiden huomioon ottaminen tapahtuu kaivosoikeuksia koskevassa lupaharkinnassa, lupien ehdoissa sekä toiminnan valvonnassa. Varsinainen kaivostoiminta edellyttää lisäksi usein ympäristövaikutusten arviointia sekä ympäristö- ja vesilupaa, rakennuslupaa jne. Jo voimassa olevan lainsäädännön mukaan uraanikaivosluvan käsittely poikkeaa muista kaivoskivennäisistä, koska uraanikaivostoimintaan luvan myöntää ydinenergialain (990/1987 ) mukaan valtioneuvosto poliittisen harkinnan perusteella. Uraanikaivostoimintaa säädellään myös säteilylailla (592/1991 ). Uraanikaivoslupia myönnettäessä tulee erityisen tarkasti huolehtia, että kaivostoiminnasta haitat terveydelle, ympäristölle, elinkeinoille ja kansalaisille jäävät mahdollisimman pieniksi.

Kaivostoiminta on pitkäjänteistä. Vaikka tiedossa olisi louhittavissa ja hyödynnettävissä oleva esiintymä, kestää kaivoksen avaamispäätöksestä useita vuosia, ennen kuin tarvittavat investoinnit on toteutettu, asianomaiset ympäristö- ym. luvat saatu ja kaivos voidaan avata. Mahdollisessa kriisitilanteessa kaivoksen avaaminen ei siten olisi nopea ratkaisu. Lisäksi esiintymän pitäisi olla tiedossa, sen laatu ja laajuus tutkittu, koerikastukset tehty yms. Tällaista uraaniesiintymää ei Suomesta ole löydetty, ja maan parhaiden uraaniasiantuntijoiden mukaan mahdollisuudet hyödyntämiskelpoisen uraaniesiintymän löytymiseen Suomen alueelta ovat pienet.

Lainsäädäntöhanke kaivoslain uudistamiseksi on vireillä ministeriössä. Tässä yhteydessä kaivoslain uudistamista valmisteleva työryhmä tulee selvittämään, onko uraanin etsintä- ja kaivostoimintaa varten tarpeen säätää erillinen laki vai voidaanko asiasta säätää osana yleistä kaivoslainsäädäntöä. Useimmissa maissa uraanikaivostoiminnasta on säädetty osana yleistä kaivoslainsäädäntöä, koska uraanikaivostoiminta on luonteeltaan samankaltaista kuin muukin kaivostoiminta.

Helsingissä 24 päivänä marraskuuta 2006
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
 

Etusivulle
uraanitieto @ tormunet.fi 

Päivitetty 8.12.2006