Eduskunta

Uraanitietoa Pohjois-Karjalasta
 

KK 597/2006 vp - Tuomo Hänninen /kesk ym. 
Uraanikaivosvarausten riskit Koillis-Suomen ympäristölle ja matkailuimagolle 

 
  
Eduskunnan puhemiehelle 

 Oulankajoen varteen Sallan ja Kuusamon rajalle sekä Kitkajoen Säkkilässä ja Kitkajärven Kouervaaralla oleville alueille on jätetty uraanikaivosvarauksia. Varaukset ovat edenneet niin, että brittiläinen kaivosyhtiö Agricola Resources on jättänyt valtaushakemuksensa kauppa- ja teollisuusministeriöön. Kuulemistilaisuuksia ollaan järjestämässä.  

 Uraanikaivoksen rakentamiskohteena on alue, joka on monessa mielessä paikallisesti ja kansallisesti arvokas. Kitkan alue sekä Kitka- ja Oulankajoen vesistöt ovat laatutakuuna puhtaan suomalaisen ja kuusamolaisen luontomme esittelyssä. Uraanikaivosvarauksen vaikutusalueella sijaitsevat Oulangan kansallispuisto sekä vesistöjen laskualueella Venäjän puolella Paanajärven puisto. Vesistöt ovat vapaina virtaavina jokina kansallisia valtteja matkailumme markkinoinnissa.  

 Paikalliset kalastus- ja luontojärjestöt sekä niiden jäsenet, matkailuyritykset sekä paikallinen väki ovat esittäneet huolensa varausten ja hakemusten toteutumisen vaikutuksista alueen puhtaalle ja herkälle luonnolle sekä matkailulle ja sen imagolle. Paikalliset tahot kantavat aidosti huolta luonnontilassa säilyneistä vesistöistä ja muustakin luonnosta.  

 Matkailu on Koillis-Suomen aluekehityksen kannalta tärkeä. Koillis-Suomen aluekeskuksen ohjelmassa kansainvälistyvä matkailu on kärkihanke. Puhdas luonto on matkailun perusedellytys, ja ohjelmapalveluyritysten toiminta on yleensä luontomatkailuun liittyvää palvelua. Välitön matkailutulo Koillis-Suomessa on noin 120 miljoonaa euroa ja kokonaismatkailutulo 150 miljoonaa euroa. Matkailutoimialan työllistävyys vuonna 2003 Koillis-Suomessa oli seuraava: välitön matkailutyöllistävyys 763 henkilöä ja kokonaismatkailutyöllistävyys 839 henkilöä. Rahavirran arvioidaan investointien ansiosta kaksinkertaistuvan ja työvoiman kasvavan 2 000:een vuoteen 2020 mennessä. Kansainvälisten asiakkaiden määrä on selvästi kasvamassa. Kaivostoiminta olisi uhka Koillis-Suomen juuri valmistuneen kansallisen matkailustrategian toteuttamiselle.  

 Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: 

 Millä toimilla hallitus kykenee huolehtimaan siitä, että Kitka- ja Oulankajoen sekä Kitkajärven vesistöalueen sekä ympäröivän luonnon puhtauden merkitys otetaan riittävästi huomioon vuodelta 1965 peräisin olevan vanhanaikaisen kaivoslain mukaisessa valmistelussa ja  

 miten hallitus pystyy turvaamaan kansallisesti ja kansainvälisesti erittäin merkittävien alueiden - muun muassa Oulangan kansallispuiston ja Paanajärven puiston - luontoarvojen säilymisen ja luonnoltaan puhtaiden alueiden myönteisen merkityksen matkailulle sekä torjumaan pienimmätkin riskit luonnolle ja matkailuimagolle?  

 Helsingissä 19 päivänä heinäkuuta 2006 

 Tuomo Hänninen /kesk  
Antti Kaikkonen /kesk  
Matti Väistö /kesk  
Mari Kiviniemi /kesk  
Markku Laukkanen /kesk  
Juha Rehula /kesk  
Kimmo Tiilikainen /kesk  
Tapani Tölli /kesk  
 

 Eduskunnan puhemiehelle 

 Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Tuomo Hännisen /kesk ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 597/2006 vp: 

 Millä toimilla hallitus kykenee huolehtimaan siitä, että Kitka- ja Oulankajoen sekä Kitkajärven vesistöalueen sekä ympäröivän luonnon puhtauden merkitys otetaan riittävästi huomioon vuodelta 1965 peräisin olevan vanhanaikaisen kaivoslain mukaisessa valmistelussa ja  

 miten hallitus pystyy turvaamaan kansallisesti ja kansainvälisesti erittäin merkittävien alueiden - muun muassa Oulangan kansallispuiston ja Paanajärven puiston - luontoarvojen säilymisen ja luonnoltaan puhtaiden alueiden myönteisen merkityksen matkailulle sekä torjumaan pienimmätkin riskit luonnolle ja matkailuimagolle?  

 Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: 

 Malminetsintä- ja kaivostoiminnasta säädetään kaivoslaissa (503/1965 ), mutta ainoastaan kaivoslain nojalla ei kaivostoimintaan liittyviä lupia myönnetä. Kaivoslailla on laajaa rajapintaa muun lainsäädännön kanssa, kuten hallintolaki (434/2003 ), laki elinkeinon harjoittamisen oikeudesta (122/1919 ), laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920 ), terveydensuojelulaki (763/1994 ), saamelaiskäräjistä annettu laki (974/1995 ) jne. Kaivoslain tarkoittaman toiminnan ja luonnonsuojelun suhteesta säädetään kaivoslain 71 §:n 2 momentissa. Kaivoslainsäädännön kannalta keskeisiä luonnonsuojelu- ja ympäristölainsäädöksiä ovat erityisesti luonnonsuojelulaki (1096/1996 ), ympäristönsuojelulaki (86/2000 ), laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994 ) ja erämaalaki (62/1991 ).  

 Kaivoslain mukaan voidaan myöntää erilaisia malminetsintä- ja kaivostoimintaa koskevia oikeuksia seuraavasti:  

 Varaus 

 Varaus on rekisterimerkintä, joka antaa etuoikeuden oletetun esiintymän valtaamiseen. Varausalue on enintään 9 neliökilometrin suuruinen. Varausilmoitus tehdään sen paikkakunnan rekisteritoimistoon (maistraattiin), missä oletettu esiintymä on. Varaus merkitään kauppa- ja teollisuusministeriössä pidettävään kaivosrekisteriin. Varaus ei oikeuta muihin toimenpiteisiin kuin mihin jokaisella on muutoinkin jokamiehenoikeuden perusteella, eikä sillä ole maankäytännöllisiä tai muita luontoon kohdistuvia vaikutuksia.  

 Varaus on voimassa enintään yhden vuoden siitä päivästä lukien, jona varausilmoitus on tehty rekisteritoimistoon.  

 Valtaus 

 Valtaus oikeuttaa enintään yhden neliökilometrin suuruisella valtausalueella tehtävään tutkimustyöhön oletetun esiintymän laadun ja laajuuden selvittämiseksi. Tutkimustyö ja alueiden käyttö on rajoitettava niihin toimenpiteisiin, jotka ovat tarpeen tutkimustyön tarkoituksen selvittämiseksi. Yleensä valtausalueilla toteutetaan ensin kevyitä etsintätoimenpiteitä, kuten lohkare-etsintää sekä maanpinta- ja aerofysikaalisia mittauksia. Etsintöjen edetessä voivat tulla kysymykseen mm. pohjamoreeni- ja kalliopintanäytteenotto sekä tutkimusojien tekeminen. Mikäli edellä mainituilla toimenpiteillä löydetään mielenkiintoisia kohteita, tulevat kysymykseen myös raskaammat menetelmät, kuten syväkairaus ja harvoin myös koelouhinta ja koerikastaminen.  

 Valtausoikeuden kauppa- ja teollisuusministeriö voi myöntää 1-5 vuodeksi. Valtausoikeudelle voidaan myöntää jatkoaikaa enintään kolme vuotta.  

 Kaivospiiri 

 Varsinainen kaivostoiminta edellyttää kaivoskirjaa, jonka kauppa- ja teollisuusministeriö myöntää. Kaivospiirin alueella kaivosoikeuden haltijalla on oikeus hyödyntää kaivoslaissa määriteltyjä kaivoskivennäisiä. Kaivospiiri merkitsee kiinteistön käyttövallan siirtymistä maanomistajalta kaivosoikeuden haltijalle. Kaivospiiriin saadaan ottaa sellaiset alueet, jotka ovat välttämättömiä esiintymän hyväksikäyttämistä varten. Kaivoskirjan lisäksi hankkeesta on useimmiten tehtävä ympäristövaikutusten arviointi. Toiminnan aloittaminen edellyttää useita asianomaisten viranomaisten antamia lupia, kuten ympäristöluvat, rakennusluvat jne. Mikäli uraanikaivoshakemus joskus tulee ajankohtaiseksi, tullaan lupaharkinnassa ja mahdollisen luvan ehdoissa ottamaan erittäin tarkasti huomioon turvallisuuskysymykset sekä luonnon- ja maisemansuojelu ja luontoarvot.  

 Lausuntomenettely ja asianosaisten vaikutusmahdollisuudet 

 Valtaus- ja kaivospiirihakemuksissa hakijan tulee liittää hakemukseensa luotettava selvitys valtauksen tai kaivospiirin esteistä. Hakemusten käsittelymenettelyyn kuuluu lisäksi, että kauppa- ja teollisuusministeriö pyytää asianomaisilta kunnilta ja pääsääntöisesti alueellisilta ympäristökeskuksilta ja tarvittaessa muilta viranomaisilta lausunnot siitä, onko niiden tiedossa aiotulla valtaus- tai kaivospiirialueella luvan antamisen esteitä tai onko olemassa muita seikkoja, jotka päätöstä tehtäessä tulee ottaa huomioon. Lausunnoissaan kunnat ja ympäristökeskukset kertovat voimassa ja suunnitteilla olevista asemakaava-, rakentamis- ja suojeluasioista.  

 Hakemuskäsittelyyn kuuluu myös asianosaisten kuulemismenettely. Asianosaisia ovat pääosin maanomistajat, mutta mielipiteitä asian ratkaisuun vaikuttavista seikoista voivat esittää myös muut, joiden oikeutta tai velvollisuutta asia koskee tai joiden elinympäristöön, työntekoon ja muihin oloihin asialla voi olla huomattava vaikutus.  

 Luontoarvojen huomioon ottaminen 

 Kaivoslain mukaisia lupia ei siten myönnetä pelkästään kaivoslain säännösten mukaisesti, vaan ratkaisuissa sovelletaan kaikkea muuta asiaan liittyvää lainsäädäntöä. Tiedot asemakaava- ja suojelukohteista sekä muutoin aroista luontokohteista ja -maisemista saadaan kunnilta ja ympäristöviranomaisilta, joiden kanssa muutoinkin on tiivistä yhteistyötä. Lisätietoja myös luonnonsuojeluun liittyvistä seikoista saadaan asianomaisten kuulemismenettelyllä.  Erityisen keskeistä luontoarvojen huomioon ottaminen on käsiteltäessä valtaus- ja kaivospiirihakemuksia suojelualueilla. Alueen suojeluarvot ja lainsäädännöllinen perusta vaikuttavat siihen, millaiset toimenpiteet kullakin alueella ovat mahdollisia.  

 Jos valtaushakemus kohdistuu Natura 2000 -verkoston alueelle tai sen välittömään läheisyyteen, tulee hakijan tehdä Natura-selvitys. Sen pohjalta kauppa- ja teollisuusministeriö harkitsee, heikentääkö hanke merkittävästi niitä luontoarvoja, joiden takia alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Jos suunnitellun hankkeen katsotaan heikentävän merkittävästi näitä luontoarvoja, tulee hakijan toimittaa hankkeesta tarkempi Natura-arviointi. Jos kauppa- ja teollisuusministeriö tämänkin selvityksen perusteella päätyy siihen, että suunniteltu hanke heikentää Natura-luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty verkostoon, asia siirtyy valtioneuvoston ratkaistavaksi. Hakemuksen käsittelyvaiheessa ollaan lisäksi yhteydessä alueelliseen ympäristökeskukseen ja alueen haltijaviranomaiseen.  

 Kaivospiirihakemuksen käsittely suojelualueella poikkeaa ns. normaalista kaivospiirihakemuksen käsittelystä. Luonnonsuojelulain 13 §:n mukaan kaivoskivennäisten otto on kielletty kansallis- ja luonnonpuistoissa. Kun kaivospiirihakemus kohdistuu Natura 2000 -verkostoon kuuluvalle alueelle tai sen välittömään läheisyyteen, tulee hakijan olla ensin yhteydessä alueelliseen ympäristökeskukseen sekä tehdä Natura-arviointi ja tarvittaessa ympäristövaikutusten arviointiselostus. Kauppa- ja teollisuusministeriö pyytää edellä mainituista selvityksistä lausunnon alueelliselta ympäristökeskukselta. Luonnonsuojelulain 66 §:n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksymiseen tai vahvistaa suunnitelmaa, jos luonnonsuojelulain 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon. Tästä huolimatta voidaan kuitenkin lupa myöntää, jos valtioneuvosto yleisistunnossaan päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä, eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole.  

 Tämän lisäksi on vielä huomioitava, että ydinenergialakia (990/1987 ) sovelletaan kaivos- ja rikastustoimintaan, jonka tarkoituksena on uraanin tai toriumin tuottaminen. Ydinenergialain mukaan uraanin kaupallisen tuotannon aloittamiseksi tarvitaan valtioneuvoston myöntämä lupa.  

 Kysyjän mainitsemalla alueella on sekä vireillä että voimassa olevia uraanimalmin etsintää koskevia varauksia. Kuten edellä on todettu, varauksilla ei ole välittömästi luontoon kohdistuvia vaikutuksia.  

 Kyseisellä alueella, Kuusamon kaupungissa, on vireillä Namura Finland Oy -nimisen yhtiön uraania ym. metalleja koskeva valtaushakemus. Kauppa- ja teollisuusministeriö on saanut lausunnot hakemuksesta Kuusamon kaupungilta 19.7.2006 ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselta 20.7.2006. Asianosaisten kuulemisessa mielipiteitä saa esittää 4.8.2006 mennessä.  Kysyjän mainitsemalla alueella ei ole jätetty yhtään uraanimalmia koskevaa kaivospiirihakemusta.  Kauppa- ja teollisuusministeriö on 6.4.2005 asettanut työryhmän valmistelemaan ehdotusta kaivoslain ja sen nojalla annettujen säännösten muuttamiseksi. Tarkoituksena on selkeyttää kaivoslain suhdetta muuhun lainsäädäntöön sekä kiinnittää huomiota sääntelyn täsmällisyyteen ja tarkkarajaisuutta koskeviin periaatteisiin. Lisäksi kauppa- ja teollisuusministeriö on yhdessä ympäristöministeriön kanssa käynnistänyt hankkeen, jonka tavoitteena on laatia opas malminetsinnästä ja kaivostoiminnasta suojelualueilla. Oppaan tarkoituksena on selkeyttää toimintaohjeita sovellettaessa kaivos- ja ympäristölainsäädännön säännöksiä malminetsinnässä ja kaivostoiminnassa.  Edellä esitetyn perusteella totean, että kaivoslainsäädännössä ja muussa asiaan liittyvässä lainsäädännössä otetaan monipuolisesti ja kattavasti niin elinkeinotoimintaan, luonnonsuojeluun ja luontoarvoihin kuin muihin yhteiskunnallisesti tärkeisiin näkökohtiin liittyvät seikat huomioon. Asianomaisilta viranomaisilta pyydetään lausunnot ja heidän kanssaan ollaan jatkuvassa yhteistyössä. Kuulemismenettelyssä asianosaisilla on mahdollisuus esittää mielipiteensä ja siten vaikuttaa päätöksentekoon etukäteen. Lisäksi asianosaisilla on mahdollisuus valittaa kaivosasioita koskevista kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksistä korkeimpaan hallinto-oikeuteen 

 Helsingissä 2 päivänä elokuuta 2006

 Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
 

Etusivulle
uraanitieto @ tormunet.fi 

Päivitetty 6.9.2006