Uraanitietoa Pohjois-Karjalasta
 
 
 
Demari, Pääkirjoitus, 08.08

Uraani nostaa tunteita

Suomi on puuvarantoa lukuun ottamatta varsin raaka-aineköyhä maa. Aika ajoittain Geologinen tutkimuslaitos voi kertoa julkisuuteen uusista jalometallilöydöistä, kuten loppukeväästä pohjoisen kultaesiintymistä Suurikuusikossa ja Vähäjoella. 

 Uraanikaivoshankkeet ovat herättäneet kansalaisetkin kaduille.
Harva esiintymä on kuitenkin sellainen, jolla olisi laajempaa taloudellista merkitystä.

Uraania on tiedetty jo pitkään olevan paikka paikoin Suomen maaperässä. Vasta nyt, kun uraanin maailmanmarkkinahinnat ovat nousseet pysyvästi korkealle tasolle, on Suomessakin harkittu tuon kiistellyn kiviaineksen louhimista.

Ennen kuin yksikään hakku on isketty uraanipitoiseksi tiedettyyn maaperään, ovat kaivostoiminnan vastustajat järjestäytyneet ja järjestäneet mittavia tilaisuuksia muun muassa Kolilla.

Tutkimustiedon mukaan uraanikaivokset eivät aiheuta vastuullisissa käsissä ympäristöriskiä ihmiselle eikä myöskään luonnolle. Kaivostoiminnan ympäristölle aiheuttamat näkyvät haitat taas pyritään sivistysvaltiossa torjumaan maisemoinnilla, kuten esimerkiksi Etelä-Englannissa on tehty English China Clayn laajoilla louhosalueilla.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen on myös herännyt näin vaalien alla. Hän on tuomassa uusia pelisääntöjä mm. kaivostoiminnan ja valtausten kuulemis- ja valitusmenettelyyn. Tämä saattaa merkitä sitä, että moni lupaava kaivoshanke voi jäädä vuosia kestävän valitusprosessin myötä ikuiseksi lupaukseksi. Asiasta on jo ilmaissut huolensa muun muassa Metallityöväen liiton puheenjohtaja Erkki Vuorenmaa.

Yritykset, jotka tänään pystyvät harjoittamaan kannattavaa kaivostoimintaa, ovat kansainvälisiä suuryhtiöitä. Ne ovat toki tottuneet odottamaan vuosia muun muassa kaivausten tuloksia, jotka lopulta osoittavat, kannattaako louhiminen ylipäänsä aloittaa. Näin kävi Suurikuusikon kultaesiintymänkin suhteen. Mutta loppumaton valitusten kierre saattaisi tappaa investointi-innon.

Kansalaisjärjestöt ovat jo nyt kokoontuneet Kolille puolustamaan kansallismaisemaansa. Yksi uraaniesiintymä ulottuu Enosta Juukaan ja Kolin kansallispuistoon asti. Kiellot menisivät liian pitkälle, jos malmin etsimistä varten tarvittaisiin laajaa kuulemis- ja valitusprosessia.

http://www.demari.fi/Article.jsp?article=5950 
 

 
Etusivulle
uraanitieto @ tormunet.fi 

Päivitetty 14.8.2006