Uraanitietoa Pohjois-Karjalasta
 
Kansan Uutiset 3.4.2007

Uraanikaivoksia vastustavat kysyvät:
Tilapäisiä ja ehdollisia työpaikkoja vai pysyviä ja vakavia haittoja
  
Uraanin hinnan nousu ja uudet ydinvoimahankkeet eri puolilla maailmaa ovat pistäneet kaivos- ja etsintäfirmoihin vipinää. Köyhistäkin esiintymistä uskotaan voitavan rikastaa ydinenergian raaka-ainetta.

Suomen kartalla on jo tiheässä alueita, joihin mielenkiinto kohdistuu. Sitä lisää vanhentunut 1960-luvun kaivoslaki, joka on jyrkässä ristiriidassa uudempien ympäristö-, luonnonsuojelu- ja vesilakien kanssa. Laki suosii kaivosfirmoja maanomistajien ja kuntien kustannuksella ja on luonteeltaan ristiriidassa myös demokraattisia oikeuksia puolustavan perustuslain kanssa.

Malminetsintä- ja kaivosfirmoja kiinnostavia kohteita on eniten Uudellamaalla, Pohjois-Karjalassa, Kuusamon seudulla ja eri puolilla Lappia, mutta myös muualla maassa.

Kun kauppa- ja teollisuusministeriön, kaivoslakia valvovan viranomaisen linjaus on, että toiminta on mahdollista missä ei ole kaavoja tai muita lakipohjaisia rajoitteita, juuri syrjäisemmillä seuduilla kuten Pohjois-Karjalassa uraanikaivoksen avaamisen mahdollisuus on realistisempi kuin esimerkiksi Uudellamaalla.

”Entisten lisäksi Pohjois-Karjalaan on tehty uusia valtaushakemuksia viime vuoden lopulla ja tämän vuoden puolella. Ne ovat osittain päällekkäisiä ja käsittävät laajoja alueita Kontiolahden, Enon ja Juuan kuntien alueella. Keskeinen kohde on Paukkajanvaara ja sen ympäristö”, sanoo uraanikaivosten vastaisen kansalaisliikkeen Tuomo Tormulainen.

Juuri Paukkajanvaarassa toimi 1958-61 uraanikaivos.”Karkeasti ottaen voi sanoa, että uhan alla on Joensuun seudulta Kolille ulottuva alue”, kärjistää Markku Aho.

Kansalaisliikkeessä arvellaan, että kuntien löysä asenne – sekä Enon että Kontiolahden kunnat antoivat viime vuonna asiallisesti uraanikaivoksia puoltavat lausunnot KTM:lle – on huomattu ja seudun vakavaa työttömyystilannetta käytetään hyväksi mielipiteiden muokkauksessa.

”Tosiasiassa mahdollinen uraanikaivos ei juuri tuo työpaikkoja, ehkä rakentamisaikana jotain, mutta tuskin niitäkään täkäläisille työttömille. Sen sijaan haitat tulisivat olemaan pysyviä paitsi luonnolle ja ihmisten terveydelle myös perinteisille paikallisille elinkeinoille ja esimerkiksi bioenergiaan perustuville odotuksille”, Aho sanoo.

Kaivoslaki on uudistettava

Kansalaisliikkeen tilaisuudessa Enossa korostuikin tarve pitää niin kuntien luottamushenkilöt kuin maakunnan kansanedustajat ajan tasalla.Vaalikampanjan perusteella maakunnan kuudesta kansanedustajasta kaksi vastustaa yksiselitteisesti uraanin louhintaa (Esa Lahtela ja Anu Vehviläinen), kaksi vastustaa ehdollisesti (Hannu Hoskonen ja Pekka Ravi), mutta kaksi on puolesta (Eero Reijonen ja Lauri Kähkönen).

”Puolesta olevien määrä pitäisi saada nollaksi”, asettaa Tormulainen kansanliikkeen tehtävän.

Diplomi-insinööri Mari Heikkinen Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksesta sanoi suoraan, että uraanibisnekseen liittyy niin isoja rahoja, että nykyisen lainsäädännön perusteella hankkeita on vaikea kaataa vaikkakin ratkaisuja voi valituksilla lykätä.
Hänen mukaansa entistä vakavammin on vaadittava kaivoslain uudistamista ja harmonisoimista muuhun luontoon ja ympäristöön vaikuttavaan lainsäädäntöön.

Uraanikaivoksia Pohjois-Karjalaan vastustavan kansalaisliikkeen tilaisuus kokosi Enon Louhiojalle runsaan 50 hengen yleisön. Osanottajat saivat selvityksen valtausten, varausten ja valitusten nykytilanteesta sekä Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen roolista ympäristöön vaikuttavien lakien valvojana. Esillä oli myös kevään aikana Enon ja Kontiolahden kuntien kirjastoihin tuleva näyttely, johon on koottu tietoa uraanikaivosten vaikutuksista eri puolilla maailmaa. 
 

Etusivulle
Päivitetty 3.4.2006