Uraanitietoa Pohjois-Karjalasta
 

HS Pääkirjoitus 15.10.06

 

Kaivoslaki on jäänyt tyystin muun lainsäädännön jalkoihin
 
Ulkomaisten kaivosyhtiöiden into tulla Suomeen on herättänyt huolta etenkin maanomistajissa, jotka kokevat olevansa pelkkiä sivustakatsojia kaivoshankkeiden valmistelussa. Osittain ihmisten huoli on perusteltu. Kaivoslaki antaa kenelle tahansa oikeuden etsiä maastosta merkkejä malmista, eikä valtausvarauksenkaan tekeminen ole vaikeaa. Itse valtausoikeudesta sen sijaan päättää kauppa- ja teollisuusministeriö. Kaivostoiminnan aloittaminen on vielä erillisen luvan takana.
     Yleensä kaivostoiminta on synnyttänyt ympärilleen asutusta ja tuiki tärkeitä työpaikkoja syrjäseuduille. Nyt malmiesiintymiä halutaan etsiä Uudeltamaalta, pääkaupunkiseudun tuntumasta. Ranskalainen Arevan-yhtiö hakee valtauslupaa useiden kuntien mailta. Yhtiö tavoittelee lupia yhteensä yli 200 neliökilometrin alueille Länsi- ja Itä-Uudellamaalla. Paikkakuntalaiset ja kesäasukkaat ovat kauhuissaan etenkin siksi, että etsinnän kohteena on pahamaineinen uraani.
     Valtausluvan hakemisesta on vielä pitkä matka itse kaivostoimintaan, jos siihen ylipäätään edes löytyy perusteita. Arevan on joka tapauksessa tosissaan. Ensimmäiseksi se ryhtyy tutkimaan Enossa ja Kontiolahdella olevia kohteita, joille se sai valtauskirjat kauppa- ja teollisuusministeriöltä viime tiistaina.
     Ranskalaisyhtiön aktiivisuus on herättänyt asukkaiden ohella myös kansanedustajat vaatimaan kaivoslain uusimista. Yli kolmekymmentä kansanedustajaa teki viime keväänä lakialoitteen kaivoslain muuttamisesta. Itse asiassa aloite koskee jo vuonna 1999 aloitetun työn vauhdittamista.
     Silloinen työryhmä sai esityksensä valmiiksi vuonna 2003, mutta sille ei tapahtunut mitään, kunnes kauppa- ja teollisuusministeriö asetti uuden työryhmän huhtikuussa 2005. Se jätti väliraporttinsa tammikuussa 2006. Raportissa on selvitetty uuden lain keskeiset asiakohdat, mutta varsinaista lakiehdotusta pykälineen ja perusteluineen ryhdytään laatimaan ensi vuonna. Lopullinen hallituksen esityksen muotoon puettu ehdotus saataneen valmiiksi vasta vuoden kuluttua.
     Kaivoslain muuttaminen on edennyt aivan liian hitaasti. Se on jäänyt muun lainsäädännön jalkoihin ja päässyt pahasti vanhenemaan. Nykyinen laki on peräisin vuodelta 1965, jolloin ei ollut tietoakaan ETA-sopimuksesta, ympäristövaikutusten arvioinnista, uudesta perustuslaista ja monesta muusta säädöksestä, jotka sivuavat kaivoslakia. Sitä on yritetty paikata, mutta huonolla menestyksellä.
     Vanhentuneen kaivoslain suurin ongelma liittyy nykyiseen perustuslakiin, joka muun muassa takaa kansalaisille paljon paremman omaisuudensuojan kuin 40 vuotta sitten lakia säädettäessä. Laista seuraa, että käytännössä taloudellisen toiminnan harjoittaminen menee herkästi lähes kaiken muun, kuten maanomistajien etujen, ohi.
     Voimassa oleva laki ei huomioi myöskään luonnonsuojelua läheskään sillä painolla, mihin perustuslaki velvoittaa. Kaivoslaissa toki viitataan luonnonsuojelulakiin, mutta vain yleisluonteisesti. Ympäristönsuojelun ja kaivoslain suhteesta ei ole olemassa säännöksiä.
     Kauppa- ja teollisuusministeriö on ilmoittanut suhtautuvansa kaivosyhtiöiden hakemuksiin tiukemmin kuin laki edellyttää. Tänä vuonna otettiin käyttöön asukkaiden kuuleminen ja tiedottamista on yritetty muutenkin lisätä. Päätöksiä on myös perusteltu laajemmin kuin aikaisemmin. Siitä on vielä pitkä matka ajan tasalla olevaan lakiin.
 
Etusivulle
uraanitieto @ tormunet.fi 

Päivitetty 16.10.2006